Eestin urheiluhevonen
Eestin urheiluhevosen jalostusohjelman tavoite on saada urheilukilpailuissa käytettäviä hevosia, joka ovat fyysisesti ja psykologisesti hyvin suorituskykyiset. Niiden haluttu säkäkorkeus on vähintään 160 cm. Rodun siitoshevosiksi sopivat eestin urheiluhevosina rekisteröidyt hevoset, Virossa kasvavat täysi- ja lämminveriset hevoset ja tietyissä olosuhteissa myös näiden rotujen risteytykset muiden rotujen kanssa.
Eestin urheiluhevonen on muiden Euroopan urheilurotujen kanssa aika samanlainen niin jalostusperiaatteiden kuin geneettiseen koostumuksen puolesta. On jopa väitetty, että nykyään muodostavat kaikki eurooppalaiset hevoset, joiden jalostuspäämäärä on urheilullinen suorituskyky, yhden Euroopan urheiluhevosten rodun. Monet Euroopan urheiluhevosten jalostusohjelmat ovat periaatteiltaan hyvin liberaaleja – vanhempien rotujen jalostusohjelmiin verrattuna – ja sallivat suotuisten geneettisten komponenttien liikkumisen melko vapaasti, olivatpa ne sitten peräisin ahaltekhevosen, englannin tai arabian täysverisen, venäläisen trakehnerin tai minkä tahansa muun rodun hevosista. Koska monet urheiluhevosten kasvattajat, niin Virossa kuin muualla, lähestyvät jalostukselle juuri näin, ei olekaan Viron eikä muiden maiden urheiluhevosilla erityisiä ominaisuuksia, josta ne tunnistaa. Ainoa peruste jalostuksen onnistumisen arvioimiseksi on urheilullisten saavutusten kokoelma.
Koska hevosen funktio yhteiskunnassa on viimeisen 160 vuoden aikana (joka on melkein Torin Siittolan historian pituus) muuttunut paljon, ovat monet vanhojen hevosrotujen kasvattajat joutuneet muuttamaan alkuperäisiä jalostusohjelmia, mutta niiden rotujen tärkeys ihmisille on kuitenkin vähentynyt huomattavasti. Eestin urheiluhevosen kasvatuksessa ei ole tätä huolta: hevoskilpailut ovat edelleen suosittua ja kysyntää on hyville urheiluhevosille paljon. Jo tästä näemme eestin urheiluhevosen tärkeyden Viron hevoskasvattajille, että se on toiseksi suosituin rotu Virossa, vaikka on rotuna vain parikymmentä vuotta vanha. Ainoa rotu, jota Virossa on enemmän, on virolaisten rakas, alkuperäinen eestinhevonen.
Eestin ratsuponi ja eestin miniponi
Eestin ratsuponi ja eestin miniponi ovat uudemmat Viron hevosrodut, joka perustuvat eestin aboriginaalisen hevosen rodulle, kuten virolaiset rodut aina. Niiden jalostus on edennyt nyt niin pitkälle, että nykyään käytetään vain eestinhevosen tammoja, kun taas orit tulevat ulkomailta.
Eestin ratsuponin jalostuspäämäärä on eestin urheiluhevosen päämäärän kaltainen: saada hevosia, joilla on hyvä suorituskyky ja jotka pystyvät saavuttamaan hyviä tuloksia poniurheilussa. Samanaikaisesti on jalostustarkoitus se, että eestin ratsuponi soveltuisi retkeilyyn ja myös lasten lemmikiksi. Tämän rodun jalostukseen sopivat kaikki ponit ja pienet poninkaltaiset hevoset, mutta suositeltavaa on käyttää connemara-, newforestin ja welshponeja ja saksalaisia, ranskalaisia ja hollantilaisia ratsuponeja. Eestin ratsuponin toivottu säkäkorkeus on 148 cm ja vähemmän.
Eestin miniponin jalostuksen tavoitteena on saada ulkonäöltään söpö ja luonteeltaan miellyttävä lemmikki lapsille. Kuten Viron hevosrotujen jalostuksessa aina, on eestin miniponinkin tärkein rotukomponentti eestinhevonen, jota risteytetään enimmäkseen shetlannin- ja welshponien kanssa. Eestin miniponin säkäkorkeus on 120 cm tai vähemmän.
Eestin ponin – sekä ratsu- että miniponin – on oltava työnhalukas, rauhallinen, luottavainen ja ystävällinen. Halutuimmat jalostuseläimet ovat rauhalliset ja temperamentilta tasapainoiset, mutta samalla elävät, kuten eestinhevosen jälkeläisten kuulukin olla. Kun puhutaan miniponista, jonka päällimmäinen tehtävä on olla lasten lemmikki, on ystävällinen ja rauhallinen luonne vielä erityisen tärkeä.
Kirjoittanut Kristjan Korsten, Estonian-Horses.com luoja ja toimittaja. Lähteet: Viron Urheiluhevoskasvattajien Yhdistys, Viron Tasavallan Eläinlääkintä- ja Elintarvikevirasto, sanomalehdet ”Maaleht” ja ”Postimees”, Wikipeedia ja muut. Viimeksi muutettu v. 2017 joulukuussa