Torinhevonen

Torinhevonen

Kun eestinhevosen historiassa puhuimme orista nimeltä Vapsikas ja sen erityisestä vetovoimasta, niin samasta eestinhevosesta saa puhua myös torinhevosen yhteydessä. Torin rodun perusta luotiin nimittäin Vapsikaan tammajälkeläisille ja se tapahtui tietysti Torin Siittolassa. Torinhevonen onkin luultavasti virolaisen hevosjalostuksen suurin saavutus.

TORINHEVONEN, LYHYESTI

Torin Siittola perustettiin vuonna 1856, joka oli vuosi sen jälkeen, kun Liivinmaan aatelisto päätti Maanpäivällä pelastaa eestinhevosen rotu. Tämä oli nimittäin uhattuna – tai ainakin annettiin tällainen syy tsaarihallitukselle, saadakseen lupa uuden hevossiittolan perustamiseksi. Torinhevonen kuuluu tietysti yhteen tarinaan Torin Siittolan kanssa ja sen jalostuksen historialliset suuntaukset voi tiivistää seuraavasti:

  1. Kokeet parantaa eestinhevosen ominaisuuksia, vuosina 1856-1880,
  2. Edellisen suunnan hylkääminen ja keskittyminen nopeamman hevosen jalostamiseksi, vuosina 1880-1908,
  3. Uuden hevosrodun – torinhevosen – luominen, vuosina 1908-1920,
  4. Yleiskäyttöisen maataloushevosen luominen puhdasjalostuksella, vuosina 1920-1973,
  5. Hannoverin orien käyttäminen, tehdäkseen torinhevosesta entistä vielä yleiskäyttöisempää,
  6. Lähimenneisyyden jalostus on suunniteltu kevyemmän ratsun luomiseksi ja torinhevosen maatalousfunktion tärkeys on ymmärrettävästi vähennyt.
torinhevonen
Torin tamma Glaura (TB; Eva Pärnpuun kuva)

ENSIMMÄINEN KOKEET

Vuonna 1856 kun Torin Siittola perustettiin, koottiin se 47 eestinhevosen tammalla ja 7 nuorella eestinhevosen orilla. Tammojen ideaaliseksi säkäkorkeudeksi valittiin 135 cm ja orien 140 cm. Lisäksi ostettiin Suomesta vielä 10 suomenhevosen tammaa ja 3 oria ja Saksasta kolme arabianhevosen oria ja kaksi ravihevosen oria. Jalostuksen päämäärä oli aluksi eestinhevosen painon kasvattaminen. Ongelma oli siinä, et Viron väestö oli nopeasti kasvamassa ja tarvittiin aiemmasta enemmän ruokaa. Käyttöön otettiin tehokkaampia – mutta myös raskaampia – maatalouskoneita ja siksi tarvittiin vahvempaa hevosta niiden vetämiseksi. Vaikka eestinhevonen on veto-ominaisuuksiltaan erittäin hyvä, osoittautui se maatalouden muuttuneiden vaatimusten vuoksi silloin liian pieneksi.

torinhevonen
Torin ori Hellboy (TA; Evi Leppikin kuva)
Tästä syystä alettiin Torin Siittolassa risteyttämään eestinhevosta suomen-, arabian ja ardennienhevosten, orlovin ravihevosten ja englannintäysiveristen kanssa ja myöskin hannoverin- ja holsteininhevosten kanssa. Toivotut tulokset eivät kuitenkin koskaan tullut. Päällimmäinen syy oli luultavasti siinä, että eestinhevonen on aboriginaalinen rotu, joka on sopeutunut Viron ilmaston ja maaperän kanssa niin hyvin, että sitä parantaa on hyvin vaikea.

HETMAN JA HÄNEN JÄLKELÄISET

Vuonna 1892 toi F.R. Berg Viroon norfolk-roadster risteymä-orin Hetman, joka oli syntynyt vuonna 1886 Puolassa. Pian sai Hetmanin Torin Siittola ja sen jälkeen antoi jalostus jo parempia tuloksia. Voi jopa sanoa, että Hetmanin tuominen oli torinhevoksen jalostuksen alku, koska Hetman antoi yhtäläisen hyviä jälkeläisiä monien eestinhevosen tammojen kanssa. Hänen jälkeläiset sopivat erittäin hyvin peltotyöhön, joka teki heistä hyvin suosittuja talonpoikien keskuudessa. Samoin soveltuivat ne ratsuiksi ja rahdin kuljettamiseen. Hetmanin jälkeläiset loivat perustan usealle orilinjalle ja tammaperheelle, joita käytettiin torinhevosen jalostuksessa vuosikymmenien ajan. Yhteensä antoi Hetman Torin Siittolalle 48 oria ja 37 tammaa.

torinhevonen
Torin ruuna Aller (TA; Marianne Põldmaan kuva)
Torinhevosen jalostuksen tärkeimmiksi komponenteiksi jäivät aluksi edelleen eestinhevosen tammat ja ulkomailta tuodut orit. Jos maanviljelijöiden keskuudessa olivat Hetmanin jälkeläiset suositut, koska ne pärjäsivät hyvin pellolla, niin kartanonherrat halusivat kevyempiä ratsuhevosia – sekä omaan käyttöön että myyntiin. Tästä myöhemmästä syystä tuotiin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Viroon paljon nopeita hevosia, mutta heidän risteyttäminen eestinhevoksen kanssa ei antanut hyviä tuloksia torinhevosen kuin yleiskäyttöisen hevosrodun näkökulmasta. Vauhdikkaiden itä-preussin, hannoverin-, holsteinin- ja täysveristen ratsuhevosten jälkeläiset eivät soveltunut maataloustöihin, olleen liian kuumapäisiä ja myöskin heikkoja vedossa.

TORIN RODUN KEHITTYMINEN

torinhevonen
Torin ori Hurmur (TA; Evelin Poolametsin kuva)
Parempia tuloksia antoi risteyttäminen norfolkin ravihevosten (jota oli myös Hetmanin rotukoostomuksessa) ja itä-friisin hevosten kanssa, joka lisäsivät torinhevokselle painoa ja tiiviyttä. Vaikka myöhemmin yritettiin itä-friisin vaikutukset torin rodusta poistaa – useiden ulkonäköpuuteiden ja terveysongelmien johdosta – kantoi enemmistö torinhevoksista itä-friisin verta vielä 1930-luvulla.

Vuosina 1926-1936 käytettiin torinhevosen jalostuksessa sukulaisparittelua, jonka tavoite oli koota torin rodussa Hetmanin ja muiden norfolkin hevosten hyödyllisiä ominaisuuksia. Tämä pohjusti kuitenkin kriisin jalostuksessa, koska hevosten kyvyt alkoivat huonontua. Tarvittiin tuoretta verta. Koska Englannista ei saatu haluttuja vantterampia norfolkin ravihevoksia, tuotiin vuonna 1937 Ranskasta Viroon viisi postier-bretonioria, joka kasvatti jalostuslinjojen määrää.

torinhevonen
Torin ruuna Artos (TA; Kaja Põldarun kuva)
Bretoninhevoset ovat peräisin normandian hevosesta, mutta myös norfolkin ravihevosesta ja siksi tämä uusi jalostusosa ei ollut täysin tuntematon (ks. myös Hetmanin alkuperää). Bretonin orien käyttöönoton myötä torinhevosen paino ja tiiviys lisääntyivät, mutta sen korkeus pysyi samana. Bretoninhevoset ovat eläväluonteisia ja heidän liikkuvuus on lihavasta runkorakenteesta huolimatta hyvä, joten torinhevosen nopeus ei vähentynyt.

Torinhevosen kantakirja aloitettiin vuonna 1922 ja alun perin oli rodun nimi ”tori-roadster”. Viron Tasavalta tunnusti rodun vuonna 1925, kun hyväksyttiin jalostussäätelyt ja rodun nimi muutettiin torinhevoseksi. Vuonna 1933 jaettiin kantakirja kahteen osastoon: TA ja TB. Osaan TA kuuluivat painavammat ja osaan TB kevyemmät torinhevoset.

YLEISKÄYTTÖINEN RATSU

torinhevonen
Torin ori Hoston (TB; Helina Amurin kuva)

Vuosina 1941-1973 jalostettiin torinhevosta vain puhdasjalostuksen metodilla. Vuonna 1973 aloitettiin jälleen lisäävällä risteytyksellä, käyttäen hannoverinhevosen (ja vähän myös trakehnerin) oreja, ja se kesti vuoteen 1985. Kun Viron Tasavallan itsenäisyys palautettiin, alkoi laajapintainen risteytys hannoverinhevosten, englannin täysveristen ja toisten urheilullisten rotujen kanssa, saadakseen torinhevosesta kevyemmän ratsun. Vuonna 2008 jakautui torin kantakirja, jota hallitsee Viron Hevoskasvattajien Seura (Et: Eesti Hobusekasvatajate Selts), jälleen kahdeksi – TA:ksi ja TB:ksi. TA-tyyppinen torinhevonen on periaatteessa yleiskäyttöinen hevonen, joka sopii hyvin sekä peltotyöhön, vetoon että ratsuksi. TB-tyyppinen tori on puolestaan kevyempi ja se on tarkoitettu vain ratsastukseen.

Vuonna 2012 sai torin jalostusseurana virallisen tunnustuksen myös Vanha-Torinhevosen Yhdistys (Et: Vana-Tori Hobuse Ühing), joka johtaa vanhatyyppisen torinhevosen jalostusta ja säilyttämistä ja hallitsee omaa kantakirjaa. Puhdasjalostetuksi vanha-torinhevoseksi – rotumerkillä VT – luetaan sellainen torinhevonen, jonka sukupuussa ei ole vuoden 1945 jälkeen enää toisten rotujen hevosia. Poikkeuksena tähän hyväksytän vanha-torinhevosen jalostussuuntaan myös joitakin torinhevosia, joiden polveutumisessa on 1970-luvulla käytettyjä vanhemmantyyppisiä hannoverinhevosia. Se on tarpeellinen sukulaisparittelun välttämiseksi, kun vanha-torin väkiluku on pieni.

TORINHEVONEN – SEN OMINAISUUDET

torinhevonen
Torin varsa Amenhotep ja tamma Loviise (TA; Eeva Vahtrasin kuva)
Millainen sitten on torinhevonen ominaisuuksiltaan? Luonteeltaan on se vilkas, hyvätahtoinen ja hyvin halukas vetämään. Hän käyttää hyvin Viron paikallisia syötteitä ja on suhteellisen vaatimaton. Häntä on helppo opettaa. Torinhevosen dominoiva väri on rautias, valkoisilla merkeillä päällä ja raajoilla. Usein esiintyvät myös ruunikko ja punainen väri. Hänen rinta ja takapuoli ovat yleensä hyvin kehittyneitä. Hänen lihaksensa ovat voimakkaita ja keho kuiva. Torinhevosen takapuoli on soikea. Ongelmia esiintyy jalkojen tilassa. Torin orien tavallinen säkäkorkeus on 162 cm. Torin tammat ovat hyvin hedelmällisiä, saaden keskimäärin 86 varsaa 100 tammaa kohteen.

Torinhevosilla on myös merkittäviä urheilullisia saavutuksia. Ensinnäkin pitäisi mainita tamma nimeltä Aroonia, joka vuonna 1989 voitti Neuvostoliiton mestaruuden vaunuhevosten kolmiottelussa. Neuvostoliiton ennätys suhteellisessa vetovoimassa kuuluu torin orille Laser ja se on 126% hevosen ruumiinpainosta. Viron askelenennätystä pitää torin ori nimeltä Aaker. Torinhevonen on saavuttanut 2,15 m korkeushypyn – sen teki TB-tyyppinen ori nimeltä Opaal.

kristjan korstenKirjoittanut Kristjan Korsten, Estonian-Horses.com luoja ja toimittaja. Lähteet: Torin Siittola, Viron Tasavallan Eläinlääkintä- ja Elintarvikevirasto, Viron Hevoskasvattajien Seura, Vanha-Torinhevosen Yhdistys, Torinhevosen Seura, Wikipeedia ja muut. Viimeksi muutettu v. 2018 tammikuussa

 

Torinhevonen

 

Vielä Viron hevosroduista:
Eestinhevonen
Eestin raskas vetohevonen
Eestin urheiluhevonen, eestin ratsuponi ja eestin miniponi